Olen kasvanut perheessä, jossa vihreä politiikka on ollut osa arkea koko elämäni ajan. Lapsuudessani perheeni arki oli siis selkeästi politiikan värittämää, mutta se ei ollut oikeistolainen tai vasemmistolainen, vaan vihreä. Vaikka politiikka tuli tutuksi jo lapsena, puhe oikeistoista ja vasemmisto ei niinkään.
Ylen politiikkaradion vaalitentissä 19.3. oli vuorossa vihreiden puheenjohtaja Sofia Virta. Tentissä väännettiin melko pitkään siitä, missä vihreät sijaitsevat oikeisto-vasemmisto akselilla ja missä vihreiden pitäisi olla. Tämän teeman jankkaaminen on mielestäni epäolennaista, vai ihanko todella kaikki äänestäjät asemoivat itsensä vahvasti oikealla tai vasemmalle? Kuten Sofia Virta totesi, vihreisiin mahtuu poliitikkoja, ehdokkaita ja jäseniä laajasti perinteisen oikeisto-vasemmisto akselin eri laidoilta, oleellista on, että vihreät ovat liberaali puolue.
Kuntavaalit käydään tilanteessa, jossa hallitus on tehnyt kovaa politiikkaa, jossa leikkaukset ovat osuneet jo valmiiksi heikommassa asemassa oleviin ihmisiin. Kuten Sofia Virta tentissä hyvin totesi, tässä tilanteessa, kun on jo tehty valtavan isoja leikkauksia vihreät eivät enää näe, että uudet leikkaukset ovat mahdollisia. Mielestäni tässä piilee vihreiden vahvuus; vihreät tekevät politiikka, joka siinä tilanteessa on oikeudenmukaisinta, riippumatta siitä, mihin kohtaan se puolueen arvokartalla asemoi. Vihreiden toinen vahvuus on se, että puolueeseen mahtuu erilaisia näkemyksiä oikealta ja vasemmalta. Toivon, että tämä näkyy myös tulevissa vaaleissa. Minulle politiikassa ei ole koskaan ollut kyse oikeistolaisuudesta tai vasemmistolaisuudesta, vaan vihreydestä.
Iris Westerlund 